Tämä viikonloppu on pitänyt sisällään asuntomessuilla kiertelyä, rentoutumista ja vähän panikoimistakin - sain kutsun jälleen uuteen työhaastatteluun! 

Mutta aluksi niistä asuntomessuista. Oli pakko lähteä käymään, kun tuossa vieressä olivat, vaikka asuntoasiat sinänsä eivät itselleni ajankohtaisia olekaan. Tavoitteena oli bongata sosiaalisessa mediassakin kiertänyt yhdyssanavirhe eräässä asuntomessujen kyltissä (näin suomen kieltä opiskelleena tällaiset asiat ovat erityisen lähellä sydäntä). Valitettavasti en päässyt itse kyseistä kylttiä näkemään, mutta kuvan löytää täältä: http://www.facebook.com/photo.php?fbid=10152135943331396&set=gm.10152724775426844&type=1&theater.

Käytiin katsomassa muutamat asunnot, paahtava kuumuus kuitenkin verotti jaksamista. Mieleenpainuvimpia kohteita olivat Maailmanpylvääksi kutsutussa kerrostalossa sijaitsevat asunnot, joiden ikkunoista oli mahtavat näköalat Jyväsjärvelle. 

Illalla lähdettiin vielä käymään satamassa ja sieltä löytyi tämmöinen:

Ihana! Suloisuudestaan huolimatta tämä mammutti on herättänyt pahennusta aiemmilla asuntomessuilla. Mammuttikohusta lisää täällä: http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/asuntomessut-houkuttelivat-kohumammutin-keski-suomeen/1852422.

Ja tosiaan, viikonloppuun on mahtunut minulle ominaiseen tapaan vähän stressailuakin;  sain nimittäin jälleen kutsun työhaastatteluun. Tällä kertaa kyseessä ei olekaan aivan tavanomainen haastattelu, vaan se tulee tapahtumaan Skypen välityksellä ja haastattelija on toisella puolella maapalloa, Australian Sydneyssä. 

Hain siis etänä tehtävää kääntäjän työtä, ja perjantaina hakemukseeni tuli vastaus, jossa pyydettiin tekemään käännöskoe. Kokeella testattiin englannin kielen osaamista sekä varmistettiin, että hakija todella puhuu suomea äidinkielenään. Testi oli itselleni suhteellisen haastava, ja siinä vaadittiin mm. verkkosivuston ylläpitämiseen liittyvän sanaston hallintaa. Pakko myöntää, että sanakirjaa ja googlea tuli käytettyä.. Koekäännökset eivät kuitenkaan tainneet aivan penkin alle mennä, kun haastattelukutsun sitten sain. 

Näytön paikka on huomenna. Kuumottaa kyllä hieman, sillä nyt en todellakaan tiedä, mitä tuleman pitää. En tiedä edes sitä, haastatellaanko minua suomeksi vai englanniksi. Olen vielä kuitenkin melko rauhallisella mielellä. Itse asiassa olen huomannut, että mitä enemmän käyn haastatteluissa, sitä mukavammilta ne ovat alkaneet tuntua. Se taitaa liittyä siihen kuuluisaan epämukavuusalueelle menemiseen. Tilanne saattaa hermostuttaa ja jännittää, mutta jälkikäteen fiilis on hyvä - pystyin siihen taas! Minkälaisia ajatuksia työhaastattelut teissä muissa herättävät? Onko tilanne ahdistava ja kuumottava vai ennemminkin hyvällä tavalla haastava?

P.s Yritin tosiaan eilen ladata sitä Skypeä koneelleni. Kone otti ja kosahti, ja samalla meinasi oma elämä romahtaa. Aikani asiaa märehdittyäni heräsi sisäinen nörtti minussa henkiin, ja sain ratkaistua ongelman, IHAN ITSE. Oon niin ylpeä! En todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten ylitin tosiaan itseni.

P.p.s Olisiko teillä lukijoilla mitään postausideoita tai -toiveita? Jotain olen jo suunnitellutkin, ja luvassa on esimerkiksi postausta työhakemuksen tekemisestä ja omasta opiskelu- ja työhistoriastani.. ja tosiaan niistä harrastuksistakin voisin välillä kirjoittaa. Mutta ideoita tosiaan otan mielelläni vastaan!