Ajattelin kirjoittaa tänne hieman tuntojani puhelinmyyjän työstä sekä siihen liittyvistä asenteista. Miettiessäni asiaa huomasin, että jostain kumman syystä puhelinmyynti tuntuu olevan ainoa työ, jonka tekemistä on tarpeen kamalasti perustella. Ehkä se kertoo jo jotain siitä, kuinka siihen suhtaudutaan. Tässä joitain ajatuksia entisen myyjän näkökulmasta - olen työskennellyt myyntineuvottelijana kahdessa eri firmassa yhteensä viiden kuukauden ajan.

Puhelinmyyntiin suhtaudutaan yleensä todella nuivasti. Syynä tähän on luultavasti se, ettei kaikilla alalla työskentelevillä firmoilla ole puhtaat jauhot pussissa. Kun kauppaa koetetaan tehdä kyseenalaisilla keinoilla, ei ole ihmekään jos maine menee. Puhelinmyynti yhdistyykin monen mielessä tuputtamiseen, jankuttamiseen ja huijaamiseen - ei siis kovin mairitteleviin asioihin.

Valitettavaa on, että huijauksia on tapahtunut ja tapahtuu varmasti edelleenkin. Olen siinä mielessä onnekas, että itse olen ollut töissä firmassa, jossa ohjeistuksena oli, että ei tarkoittaa ei. En siis joutunut tekemään perusluonnettani vastaan sotivaa tyrkyttämistä tai käyttämään muitakaan arveluttavia myyntitaktiikoita. Kovin vaihtelevaksi työtä ei kuitenkaan voi sanoa. Sain ensimmäisenä päivänä käteeni spiikin, jota sitten jankkasin koko kesän - ainoastaan lehden nimi ja hinta muuttui. Toisessa firmassa ei spiikkejä käytetty lainkaan ja myyntitapa oli muutenkin täysin erilainen. Mihinkään huijauksiin ei meitä myyjiä kummassakaan paikassa kehotettu - onneksi, sillä siihen minusta ei olisi ollut. Koetin muutenkin tehdä työni mahdollisimman eettisesti. Jos esimerkiksi kuulin asiakkaan äänestä hänen olevan hyvin iäkäs, en lähtenyt myymään ollenkaan vaan toivottelin ainoastaan mukavaa päivänjatkoa. 

En voi väittää, että olisin nauttinut työstä. Kukapa haluaisi kuunnella päivästä toiseen ilkeitä kommentteja ja jopa suoranaista haistattelua? Puhelinmyyjähän ei ole ihminen. Puhelinmyyjä on tunteeton robotti, joka toistaa litaniaansa ja pilaa päiväsi soittamalla huonoon aikaan. Puhelinmyyjälle voi haistatella hyvällä omallatunnolla, koska sehän on vain puhelinmyyjä.Tosiasia kuitenkin on, että siellä luurin toisessa päässä on myös aivan tavallinen ihminen. Myyjä saattaa olla vasta 15-vuotias ensimmäisessä työssään. Vaikka ikää ja kokemusta olisi enemmänkin, ei työssä pääse helpolla - ainakaan henkisesti. 

 Kaikilla ei myöskään ole valinnanvaraa työpaikan suhteen. Esimerkiksi opiskelijana on Jyväskylän kaltaisessa opiskelijakaupungissa hyvin vaikeaa saada kesätöitä ilman suhteita. Itse olin siinä tilanteessa, että valittavana oli joko puhelinmyynti tai sossun luukku. Ajattelin, että puhelinmyynti on parempi kuin jos en tekisi töitä ollenkaan.

Vaikeinta tuossa työssä oli säilyttää motivaatio. Välillä jonkin puhelun jälkeen sai todella kasata itseään, vaikka osasinkin mielestäni suhtautua hommaan oikeanlaisella asenteella. Ainoa asia, jolla sain itseäni tsempattua seuraavaan päivään, oli ajatus siitä, että parempi tämäkin kuin olla tekemättä mitään. 

Kun puhelinmyyjä soittaa, voisi siis ehkä olla paikallaan kuunnella, mitä hän kertoo. Jos et aio ostaa mitään, voit kertoa sen kohteliaasti ja myyjää loukkaamatta - hän ei tahallaan koeta ärsyttää sinua, vaan tekee vain työtään. Tosiasia on myös se, että etämyynnissä asiakkaille on mahdollista esittää kaikkein edullisimmat tarjoukset. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että soitot ärsyttävät, voit aina hankkia suoramarkkinointikiellon.