Satuin lukemaan omaakin elämääni koskettavan kirjoituksen täältä http://kiitoshakemuksestasi.blogspot.fi/2014/09/aikakone.html.

Postauksessa kirjoittaja pohtii jossittelua: entä jos olisinkin valinnut jossain kohtaa elämääni toisin? Myönnän sortuneeni tällaiseen ajatteluun monta kertaa itsekin. Oman jossittelulistani kärkipäässä ovat usein olleet seuraavat kysymykset:

Entä jos olisin aikoinani mennyt ammattikouluun lukion sijaan? Entä jos yliopistossa olisin opiskellut toista pääainetta? Toisia sivuaineita? Entä jos olisin mennyt opiskelemaan toiseen kaupunkiin?

Entisiä valintoja on kuitenkin turha enää tässä vaiheessa pohtia, sillä enää niitä ei muuttamaan pysty. Kuten eräänä päivänä kävelylenkillä ystävän kanssa juttelin, mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta tähän hetkeen ja tulevaisuuteen pystyy jokainen vielä omilla valinnoillaan vaikuttamaan.

Sitä paitsi, entisetkin valinnat ovat tuntuneet oikeilta siinä hetkessä kun olen ne tehnyt. Miksi niitä siis edes pitäisi katua? Myönnän, että on sellaisiakin asioita, joissa olen selkeästi tehnyt virheen, ja saan maksaa niistä nyt. Monet näistä ovat sellaisia, joissa olen valinnut "väärin" tai vähemmän järkevästi silkkaa kypsymättömyyttäni. En ole osannut ajatella sitä hetkeä pidemmälle. Näiden ratkaisujen kanssa on kuitenkin vain opittava elämään, sillä mitenkään en pysty niihin enää vaikuttamaan.

Hyvä asia on se, että nykyään tiedän pystyväni harkitsemaan ja punnitsemaan ratkaisujani - välillä ehkä jopa liiankin kanssa. Siihen jos mihin on tämä elämä vastoinkäymisineen opettanut. 

Ja lopulta, nykyisessä elämässäni on paljon hyviä asioita - sellaisia, joita en välttämättä olisi saanut, jos olisin jossain kohtaa tehnyt toisen valinnan. Mottoni onkin jo pitemmän aikaa ollut se, että kaikki mikä tapahtuu, on tarkoitettukin tapahtuvan. Ehkä siksi onkin turha luokitella ratkaisuja "oikeisiin" ja "vääriin" - loppupeleissä ne kaikki kuitenkin ovat vain valintoja, jotka muokkaavat elämää siihen suuntaan mihin sen on tarkoituskin mennä.