Maria kirjoitti jälleen osuvan postauksen täällä http://kiitoshakemuksestasi.blogspot.fi/2014/10/miksi-et-ota-vastaan-mita-tahansa-tyota.html.

Kirjoitus sai minutkin pohtimaan omia tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni.

Kun aloittelin elämää työnhaun viidakossa, lähdin liikkeelle sillä asenteella, että minulle kelpaa mikä tahansa. No, ei nyt sentään ihan mikä tahansa - puhelinmyynti on minun osaltani nähty ja koettu. Muuhun työhön - esimerkiksi siivoamiseen - olin kuitenkin valmis. Ajattelin, ettei minulla ole varaa "nirsoilla".

Tarvittiin jonkin verran ammatillista ylpistymistä, että tajusin jotain perustavanlaatuista - sen, mistä Mariakin kirjoituksessaan puhuu. 

Miksi olisin viettänyt 5 vuotta yliopistossa, jos sen jälkeen vain heittäisin oppimani taidot romukoppaan tehden työkseni jotain, missä en niitä voi kehittää? Miksi olisin opiskellut ne vuodet ja vääntänyt gradua niska limassa, jos en aio käyttää tutkintoani mihinkään? Minulla on OIKEUS ja ehkä jopa VELVOLLISUUS tehdä koulutustani vastaavaa työtä.

Toivon mukaan en kuitenkaan näiden asioiden tajuamisen myötä ole ylpistynyt liikaa, vaan ainoastaan oppinut tervettä itsekunnioitusta ja kunnianhimoa.

Eikä kyse ole mistään nirsoilusta. Kyse on siitä, että haluan tehdä itselleni mielekästä työtä. Haluan olla hyvä siinä, mitä teen. Haluan hyödyntää ja kehittää taitojani. Tiedän senkin, että mikäli tulee se tilanne, että en kertakaikkiaan löydä oman alani töitä niin, että voisin niillä elää, pystyn joustamaan ja sopeutumaan tilanteeseen ja etsimään sitten niitä muita töitä. 

Tällä hetkellä haluan kuitenkin tavoitella unelmaani, kun nyt vihdoin olen alkanut hahmottamaan sen kokonaisuudessaan. Siitä en suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa.