Viime aikoina olen ollut kovin väsynyt. Yöt ovat olleet tavallistakin hatarampia, ja monta kertaa olen herännyt aamuyöstä miettimään ja vatvomaan elämäni asioita. Blogin kirjoittaminen on jäänyt kuin huomaamatta vähemmälle, kirjoitettavaa ei vain ole tuntunut olevan. Elämä on kulkenut samaa rataansa töiden ja työnhaun parissa.

Viime viikonloppuna kävimme touhuamassa ihanan energisen koiravauvan kanssa, jonka seurasta tuntui saavan uutta voimaa itsekin. Siinä sitä taas huomasi, kuinka pienetkin asiat voivat tehdä iloiseksi: yöllä satanut ensilumi sai pennun riehaantumaan, kun lumen alle jääneitä leluja sai taas etsiä ja löytää.

Eivätkä asiat kai muutenkaan niin vallan huonolla tolalla ole. Tänään sain tietää, että pääsen ylläpitämään toimeksiantajayritykseni suomenkielistä Facebookkia! Saan koulutusta siihen hommaan ensi viikolla. Mahtavaa, että työnkuvani vihdoin laajenee edes hieman.

Parissa lupaavassa paikassa on jälleen hakemukset vetämässä. Niissä on kuitenkin aina olemassa edes se pieni mahdollisuus.